;_;

Elämä on kiireistä, juokset työn, kodin, perheen ja ystävien kanssa kilpaa. Odottaisiko jo maalissa ihan yksikseen oloa tyhjässä kämpässä? Ei, ennenkuin päästään vuoden 2011 helmikuun puolelle.

Musta on tullut jo aika hyvä trapetsitaiteilija, nimittäin tässä omassa elämässäni. Odotan jo niin paljon ensi vuotta, koska sillon tää hässäkkä alkaa vasta hellittää. Ja nyt tää on vielä aika helppoa, kohta alkaa joulusesonki ja sen on sitten moro!

Toivon kovasti että pystyttäisiin viettää kavereiden kanssa jotkut kivat pikkujoulut, koska mulla ei tuu oikeesti olemaan mitään muuta elämää marras-joulukuussa kun työ.


Sitten kun pahin jouluryysis alkaa niin pitää muistaa syödä hyvin ja antaa itselleen lupaa vapaa-aikana vaan olla.

Kuvat on tältä kuulta, oon ollut aika lyllerölöllykkä päivittelee tätä blogia, tänkin tekstin kirjottaminen on vähän blöbblöb. Mutta kirjotin kaiken mitä päähän vaan putkahti, eli aivopierua koko teksti.

Yritän tehdä tässä pian, eli ainakin tän kuun puolella vielä postauksen siitä Lady Gagan konsertista joka käytiin kattoo 14.10.

Haleja kaikille! Mä meen nyt syömään panttereita ja kattoo jotain aivoja sulattavaa telkkarista.

Koirauutisia !

Meidän perheessä perjantaina sattui ikävä asia, Akira sai rajun allergiakohtauksen. Juho haki mut töistä illalla, oltiin sitten siinä vähän ennen 19 kotona. Matkalla Juho kerto, että Akiralla oli taas alkanut vähän vatsanalunen ja huulet punottaa. Kun kotia päästiin niin tilanne oli vähän muuttunut...

Reppanan huulet oli ihan turvonneet ja punaiset, koko keho oli täynnä patteja. Näistä kuvista ei edes kunnolla näy kuinka pahana se oli, salama syö ainakin puolet punaisuudesta ja patit ei näy.

Mä säikähdin ihan kunnolla, hyvä etten alkanut itkemään, soitin sitten äitille ja kysyin et mitä nyt tehdään, kun ei oo enää eläinlääkärit auki. Onneks meillä oli vielä kyytabletteja, Akiralle annettiin aluksi yksi sellanen. Äiti soittikin sitten päivystävälle eläinlääkärille ja sieltä neuvottiin kans kyytablettia ja tilanteen seuraamista.

Akira oli muuten iha normaali, leikki ja ei ollut vaikea hengittää, välillä se vähän nieleskeli, kurkku oli varmaan kuitenkin vähän turvonnut. Myöhemmin illalla annettiin toinen kyytabletti, sen jälkeen allergia hävis, kaikki oli ihan ok. Paitsi sitten klo 23 allergia puhkes uudestaan, vielä pahempana, nyt Aksulla turpos vielä silmäluomet ja patteja tuli kaksinverroin enemmän. Soitin sitten päivystykseen ja kysyin et mitä tehdä, sieltä neuvottiin antamaan ihan antihistamiinia. Lääkäri vielä tarkisti että meiltä kotoa löytyneet tabletit sopi koirille. Akira tai puolikkaan tabletin ja allergia alko pikkuhiljaa rauhottuu. Koirat nukkukin mun vieressä koko yön, en uskaltanut jättää niitä yksin. Aamulla Akira oli onneksi ihan oireeton. :)

Syytä ei tiedetä mistä allergia tuli, Juho oli ollut tyttöjen kanssa koko päivän, eikä mitään ollut tapahtunut. Ulkonakaan ne ei ollut syönyt mitään, tai kotona. Mut toivotaan et tollasta reaktioo ei tuu enää ikinä.

Nyt kuitenkin vähän positiivista energiaa tänne:




Tytöt ja tyttöjen uusi lelu!

Uni, mä haluun sua!

Tulin vain kertomaan, että se ei ole normaalia herätä lauantai aamuisin klo 5 aikoihin töihin. Mulla alkaa 8 työt, mutta pitää lähtee jo ennen puolta liikenteeseen, voi olla että nukahdan pyöräillessä.

Nauttikaa te joilla on viikonloput vapaana!

Kun kerrankin olin ahkera

Mooi!

Nonniin, nyt sitä sitten tuli oltua kipeenä. Sen siitä saa kun yrittää olla reipas ja pyöräillä työmatkat sateessa. :D Tuli sillon keskiviikkona töissä niin heikko olo, että piti kesken päivän lähteä kotiin. Illalla olo vain heikkeni ja piti soittaa töihin etten seuraavana päivänä kyllä pääse töihin. Kävin sitten torstaina sairaanhoitajalla joka totes, et kurkussa on joku virusperäinen tulehdus tai jotain vastaavaa (en ollut sillä hetkellä mitenkään kovin terässä niin en muista ihan tarkalleen mikä se "diagnoosi" oli :D). Siitä sitten kaksi päivää saikkua ja ohjeeksi vain lepoa.

Torstai iltana olo meni vähän överiksi ja en kyennyt muuta kun valittamaan kuinka vaatteet sattuu päällä ja peitto sattuu kun se koskee ihoon. Mulle siis nousi kuume, tai no korkein lämpö oli 37,7. Koko maailma vaan pyöri silmissä ja alko tuntuu siltä että mä kuolen kohta. En ymmärrä miten jotkut voi olla töissä jos niillä on vähän lämpöä, mä en ainakaan. :D Onneksi kuume sitten laski tosi nopeesti, aamulla ei ollut edes mitenkään kipeä olo.

Olin sitten eilen töissä ja ei ollut mitään ongelmia, paitsi että ääni lähti yhdessä vaiheessa. :D Tänäänkin meen töihin ja olenkin tässä koko aamun yrittänyt niistää nenää tyhjäks, mutta loppua ei vain näy! :DD Mutta ehkä se tästä, oon ainakin ilonen siitä et kurkkukipua ei ole.

Kivaa sunnuntaita kaikille ja muistakaa pysyä lämpiminä!

Syksy masentaa

Moikka!

Mun mieleni on tällä hetkellä hieman maassa, tämä kurja sateinen keli ärsyttää ja työpäivät klo 21 asti vie voimia. Kurjinta tässä on se kun kuljen pyörällä töihin niin ei voi koskaan olla mitenkään huolitellun näköinen. Aina on hikisen nihkeä olo kun pääsee töihin/kotiin, tukka on ihan lätässä ja latvat taipuneet ties mihin asentoihin. Sateisina päivinä sadetakki ottaa hartioista vastaan kun polkee ja on kylmä, alle ei voi laittaa mitään kovin paksua koska sitten se vasta ottaisikin vastaan. Myös tennarit ja legginsit kastuu kun polkee, tämän takia olenkin tänään sitten vähän kipeä. Eilen sain polkea vaikka kuinka kauan tuulessa ja sateessa, oli kylmä ja vitutus käyrä oli katossaan. Mutta noh, tänään taitaa olla edessä samanlainen sateinen päivä, jee.

Nyt alko ärsyttää jo valmiiks joten siirryn toisiin asioihin, jotka on onneksi paljon iloisempia. Ollaan nyt kahtena viime viikonloppuna vietetty Juhon kanssa mukavaa aikaa ystävien kanssa.

Pelailtiin paljon pelejä, niin lautapelejä kuin myös konsolipelejä. Istuttiin myös aamu kuuteen asti juttelemassa toistemme elämän tarkoituksista, unelmista, lempiruuista ja noloista kokemuksista.

Jotenkin sitä vaan nykyään kaipaa enemmän sellaista rentouttavaa hengailua kavereiden kanssa. Kun nyt on se aika millon voi sitä tehdä, kun kellään ei ole vielä lapsia.

Mua niin harmittaa kun en ehdi nähdä ystäviäni niin paljon, monesti aikataulut menevät aika ristiin. Myös monet ystävistäni asuvat satojen kilometrien päässä kuten Mia, Eliisa, Kirsi ja Iina. Näkeminen on silloin vaikeampaa, mutta yritän aina pysyä kärryillä miten heillä menee. Vaikka en aina kauheasti yhteyttä pitäisikään.

Kodista on myös tullut mulle todella tärkeä, koska nykyään ehdin niin vähän aikaa täällä viettämään, tai ainakin siltä se tuntuu.

Akira onkin ottanut uudeksi kodikseen kaikki Juhon laukut. Siellä se aina nukkuu. :D

Nähtiin myös sunnuntaina sateenkaari!



Parvekkeelta näkyi siis koko kaari, se oli niin hieno. En oo koskaan nähnyt ihan koko kaarta.


En oikein nyt tiedä mikä tän postauksen idea oli. Mutta jotenkin tämän vuoden syksy on saanut mut surulliseksi, onko se saanut teidät surulliseksi?

Eeppo po Piippo

Haloo, taas on aika vierähtänyt kun oon viimeks päivitellyt.

Viikko sitten lauantaina oli äitipuoleni Eevan huikeat 50v synttärit! Ilta oli tosi hauska ja mukava, ruoka oli hyvää, ohjelmat oli loistavia ja muutekin oli mukavaa olla pitkästä aikaa jossain isoissa kinkereissä. Ainut huono puoli tuossa oli se että Juhon piti lähteä yöksi töihin joten jouduttiin lähtee aikaisemmin pois. :(

Siinä se sankaritar nyt on ja iskä vieressä. En nyt kuollaksenikaan muista mikä toi pystytssä olevan juttun idea oli, mutta joku se oli kuitenkin. :D

Eevan komeaa lahjaapöytää, se sai lahjaksi kaikkea ihanaa! Meiltä se sai lahjakortin Golden Day Spahan.

Sanna, Eeva, Tito ja minä. Tässä näkyykin hyvin mun illan asu, tykkään tosta hameesta ihan sikana!

Tito ja Aivi meni vähän lavalle tanssimaan ja jumppailemaan.

Illan aikana oli kyllä monenmoista ohjelmaa, joista yks oli tällänen että Eeva oli Pikkumusta. Pikkumustan sitten piti suorittaa kaikkia erillaisia tehtäviä, tanssia tiputanssi, lukea runo jne.

Samaan aikaan paikalla riehui törkeä sika, joka joi toisten juomat ja muutenkin röhki ja törkyili. Ohjelman lopussa Pikkumustan piti avata sian vatsa ja ottaa sieltä pikku jäägeripullot pois. :D

Sika oli kyllä todella hauska, en myönnä isäkseni, en. :D

Tämän viikon aikana onkin tapahtunut kaikenlaista, meillä tuli Juhon kanssa 5 vuotta yhdessä oloa täyteen, sen kunniaksi käytiin Fransmannissa syömässä ja lopuksi katsomassa Toy Story 3. Ja siis voi herranjumala miten osasi olla täydellinen leffa! Ihan oikeesti. En muista edes milloin olisin viimeksi leffan aikana nauranut niin paljon. :D Leffa oli myös vähän ahdistava ja yhdessä kohdassa se oli niin pelottava että apua. Mutta käykää kattoo tuo leffa, ei oo tosiaan mikään lastenelokuva vaan käy ihan aikuisillekkin.

Ja yksi aivan loistava asia tapahtui tällä viikolla, kirjotettiin mun työsopimus uudestaan ja nyt siinä lukee vakkari. Vähän tuuletusta tähän väliin, WOHOOO! :)


ps. Tässä tän viikon paras kuva.

Jollakin naapurilla on näköjään mennyt vähän hermot kun joku porailee koko ajan. :D Toi oli laitettu hissin seinään kiinni, saatiin Juhon kanssa kyllä hyvät naurut. :D

"Tää meidän kämppä on yks iso paskakasa"

^Tuon lausahduksen parkaisin tänä aamuna.

Tää kämppä on on varmaan kaikista likasimmillaan ja sotkusimmilaan mitä tää on koskaan ollut. Mua niin ällöttää ja oksettaa tää kaikki.

Juhon vaatteita on ympäri ja ämpäri lattioita, no on kyllä mullakin mutta ei noin paljon. Ja kumma että ne on tossa kettiössä. :D

AAAH! Kauhee rojukasa lattialla, normaalisti noi tavarat lojuu meidän saunassa kun ei olla vielä keksitty niille paikkaa. Nyt sitten kun ollaan saunottu niin ne lojuu tossa. Entäs toi pyykkiteline... Se on ollut tossa jo vaikka kuinka kauan. Eilen viikkasin siitä osan vaatteista ennen kuin lähdin töihin, eivät ole siitä näemmä mihinkään liikkuneet. :D

Tiskipöytämme, hehe, ei paljoo naurata. Onneks on tiskikone, mutta nyt te ihmettelette miksei noi tiskit oo siellä, noh, ei olla otettu puhtaita pois. :D

Tää kämppä niin ahditaa ja kuvottaa. Mutta eihän tästä voi syyttää muuta kuin itseään. Mä oon aina ollut tällänen sotkussa eläjä, ihan aina. Voi ne lukuisat kerrat kun äiti käski siivota oma huone jne. En tiedä mistä tää tavaroiden jättäminen sikinsokin johtuu, kai mä olen vaan niin perkeleen taiteilijasielu. :D

Ärsyttää vaan ruveta siivoamaan kun ei voi laittaa musiikkia kun Juho nukkuu. Tosi kivaa hei hiljaisuudessa siivota, into on pyöreät nolla. Mutta pakko se on ruveta, sitten se palkitsee kun koti on puhdas. Mistä vetoo kun tuun puol 10 töistä kotiin niin tää on jo sotkettu. :D

Pakko vielä laittaa kuva viime yöltä.
Menin nukkumaan ja ihmettelin et mikä ihmeen valo tulee ikkunasta tuollei, no kuuhan siellä möllötti. Näky oli tosi karmivan aavemainen, odotin vain hetkeä milloin olisi kuulunut suden ulvontaa.

Lohduttakaa nyt mua ja kertokaa että näyttääkö kenenkään muun kämppä ikinä tolta?