Moikka!
Mun mieleni on tällä hetkellä hieman maassa, tämä kurja sateinen keli ärsyttää ja työpäivät klo 21 asti vie voimia. Kurjinta tässä on se kun kuljen pyörällä töihin niin ei voi koskaan olla mitenkään huolitellun näköinen. Aina on hikisen nihkeä olo kun pääsee töihin/kotiin, tukka on ihan lätässä ja latvat taipuneet ties mihin asentoihin. Sateisina päivinä sadetakki ottaa hartioista vastaan kun polkee ja on kylmä, alle ei voi laittaa mitään kovin paksua koska sitten se vasta ottaisikin vastaan. Myös tennarit ja legginsit kastuu kun polkee, tämän takia olenkin tänään sitten vähän kipeä. Eilen sain polkea vaikka kuinka kauan tuulessa ja sateessa, oli kylmä ja vitutus käyrä oli katossaan. Mutta noh, tänään taitaa olla edessä samanlainen sateinen päivä, jee.
Nyt alko ärsyttää jo valmiiks joten siirryn toisiin asioihin, jotka on onneksi paljon iloisempia. Ollaan nyt kahtena viime viikonloppuna vietetty Juhon kanssa mukavaa aikaa ystävien kanssa.
Pelailtiin paljon pelejä, niin lautapelejä kuin myös konsolipelejä. Istuttiin myös aamu kuuteen asti juttelemassa toistemme elämän tarkoituksista, unelmista, lempiruuista ja noloista kokemuksista.
Jotenkin sitä vaan nykyään kaipaa enemmän sellaista rentouttavaa hengailua kavereiden kanssa. Kun nyt on se aika millon voi sitä tehdä, kun kellään ei ole vielä lapsia.
Mua niin harmittaa kun en ehdi nähdä ystäviäni niin paljon, monesti aikataulut menevät aika ristiin. Myös monet ystävistäni asuvat satojen kilometrien päässä kuten Mia, Eliisa, Kirsi ja Iina. Näkeminen on silloin vaikeampaa, mutta yritän aina pysyä kärryillä miten heillä menee. Vaikka en aina kauheasti yhteyttä pitäisikään.
Kodista on myös tullut mulle todella tärkeä, koska nykyään ehdin niin vähän aikaa täällä viettämään, tai ainakin siltä se tuntuu.
Akira onkin ottanut uudeksi kodikseen kaikki Juhon laukut. Siellä se aina nukkuu. :D
Nähtiin myös sunnuntaina sateenkaari!
Parvekkeelta näkyi siis koko kaari, se oli niin hieno. En oo koskaan nähnyt ihan koko kaarta.
En oikein nyt tiedä mikä tän postauksen idea oli. Mutta jotenkin tämän vuoden syksy on saanut mut surulliseksi, onko se saanut teidät surulliseksi?
Siis kukaan ei todellakaan voi kärsiä mistään kaamosmasennuksesta jos näkee luontoa näin ihanana. Oikein tollanen kylmä keli, puut jäässä ja aurinko on nousemassa.
Ja siis voi morjens miten siniset silmät mulla onkaan tollasessa valossa! Päätin sit kuvata silmiäni lähempää.
Aina kun katson peilistä itseeni niin en edes kiinnitä huomiota mun silmiin saatikka niiden väriin. Mulle on kyllä monesti sanottu et mulla on tosi jäänsiniset silmät, mut nään ne itse harmaansinisinä, mutta näköjään talvisella kelillä mun silmät on parhaimmillaan.
Ehkä mun pitäs kiinnittää niihin enemmän huomiota. Mikä on teidän analyysi mun silmien väristä?
