Kun kerrankin olin ahkera

Mooi!

Nonniin, nyt sitä sitten tuli oltua kipeenä. Sen siitä saa kun yrittää olla reipas ja pyöräillä työmatkat sateessa. :D Tuli sillon keskiviikkona töissä niin heikko olo, että piti kesken päivän lähteä kotiin. Illalla olo vain heikkeni ja piti soittaa töihin etten seuraavana päivänä kyllä pääse töihin. Kävin sitten torstaina sairaanhoitajalla joka totes, et kurkussa on joku virusperäinen tulehdus tai jotain vastaavaa (en ollut sillä hetkellä mitenkään kovin terässä niin en muista ihan tarkalleen mikä se "diagnoosi" oli :D). Siitä sitten kaksi päivää saikkua ja ohjeeksi vain lepoa.

Torstai iltana olo meni vähän överiksi ja en kyennyt muuta kun valittamaan kuinka vaatteet sattuu päällä ja peitto sattuu kun se koskee ihoon. Mulle siis nousi kuume, tai no korkein lämpö oli 37,7. Koko maailma vaan pyöri silmissä ja alko tuntuu siltä että mä kuolen kohta. En ymmärrä miten jotkut voi olla töissä jos niillä on vähän lämpöä, mä en ainakaan. :D Onneksi kuume sitten laski tosi nopeesti, aamulla ei ollut edes mitenkään kipeä olo.

Olin sitten eilen töissä ja ei ollut mitään ongelmia, paitsi että ääni lähti yhdessä vaiheessa. :D Tänäänkin meen töihin ja olenkin tässä koko aamun yrittänyt niistää nenää tyhjäks, mutta loppua ei vain näy! :DD Mutta ehkä se tästä, oon ainakin ilonen siitä et kurkkukipua ei ole.

Kivaa sunnuntaita kaikille ja muistakaa pysyä lämpiminä!

Syksy masentaa

Moikka!

Mun mieleni on tällä hetkellä hieman maassa, tämä kurja sateinen keli ärsyttää ja työpäivät klo 21 asti vie voimia. Kurjinta tässä on se kun kuljen pyörällä töihin niin ei voi koskaan olla mitenkään huolitellun näköinen. Aina on hikisen nihkeä olo kun pääsee töihin/kotiin, tukka on ihan lätässä ja latvat taipuneet ties mihin asentoihin. Sateisina päivinä sadetakki ottaa hartioista vastaan kun polkee ja on kylmä, alle ei voi laittaa mitään kovin paksua koska sitten se vasta ottaisikin vastaan. Myös tennarit ja legginsit kastuu kun polkee, tämän takia olenkin tänään sitten vähän kipeä. Eilen sain polkea vaikka kuinka kauan tuulessa ja sateessa, oli kylmä ja vitutus käyrä oli katossaan. Mutta noh, tänään taitaa olla edessä samanlainen sateinen päivä, jee.

Nyt alko ärsyttää jo valmiiks joten siirryn toisiin asioihin, jotka on onneksi paljon iloisempia. Ollaan nyt kahtena viime viikonloppuna vietetty Juhon kanssa mukavaa aikaa ystävien kanssa.

Pelailtiin paljon pelejä, niin lautapelejä kuin myös konsolipelejä. Istuttiin myös aamu kuuteen asti juttelemassa toistemme elämän tarkoituksista, unelmista, lempiruuista ja noloista kokemuksista.

Jotenkin sitä vaan nykyään kaipaa enemmän sellaista rentouttavaa hengailua kavereiden kanssa. Kun nyt on se aika millon voi sitä tehdä, kun kellään ei ole vielä lapsia.

Mua niin harmittaa kun en ehdi nähdä ystäviäni niin paljon, monesti aikataulut menevät aika ristiin. Myös monet ystävistäni asuvat satojen kilometrien päässä kuten Mia, Eliisa, Kirsi ja Iina. Näkeminen on silloin vaikeampaa, mutta yritän aina pysyä kärryillä miten heillä menee. Vaikka en aina kauheasti yhteyttä pitäisikään.

Kodista on myös tullut mulle todella tärkeä, koska nykyään ehdin niin vähän aikaa täällä viettämään, tai ainakin siltä se tuntuu.

Akira onkin ottanut uudeksi kodikseen kaikki Juhon laukut. Siellä se aina nukkuu. :D

Nähtiin myös sunnuntaina sateenkaari!



Parvekkeelta näkyi siis koko kaari, se oli niin hieno. En oo koskaan nähnyt ihan koko kaarta.


En oikein nyt tiedä mikä tän postauksen idea oli. Mutta jotenkin tämän vuoden syksy on saanut mut surulliseksi, onko se saanut teidät surulliseksi?

Eeppo po Piippo

Haloo, taas on aika vierähtänyt kun oon viimeks päivitellyt.

Viikko sitten lauantaina oli äitipuoleni Eevan huikeat 50v synttärit! Ilta oli tosi hauska ja mukava, ruoka oli hyvää, ohjelmat oli loistavia ja muutekin oli mukavaa olla pitkästä aikaa jossain isoissa kinkereissä. Ainut huono puoli tuossa oli se että Juhon piti lähteä yöksi töihin joten jouduttiin lähtee aikaisemmin pois. :(

Siinä se sankaritar nyt on ja iskä vieressä. En nyt kuollaksenikaan muista mikä toi pystytssä olevan juttun idea oli, mutta joku se oli kuitenkin. :D

Eevan komeaa lahjaapöytää, se sai lahjaksi kaikkea ihanaa! Meiltä se sai lahjakortin Golden Day Spahan.

Sanna, Eeva, Tito ja minä. Tässä näkyykin hyvin mun illan asu, tykkään tosta hameesta ihan sikana!

Tito ja Aivi meni vähän lavalle tanssimaan ja jumppailemaan.

Illan aikana oli kyllä monenmoista ohjelmaa, joista yks oli tällänen että Eeva oli Pikkumusta. Pikkumustan sitten piti suorittaa kaikkia erillaisia tehtäviä, tanssia tiputanssi, lukea runo jne.

Samaan aikaan paikalla riehui törkeä sika, joka joi toisten juomat ja muutenkin röhki ja törkyili. Ohjelman lopussa Pikkumustan piti avata sian vatsa ja ottaa sieltä pikku jäägeripullot pois. :D

Sika oli kyllä todella hauska, en myönnä isäkseni, en. :D

Tämän viikon aikana onkin tapahtunut kaikenlaista, meillä tuli Juhon kanssa 5 vuotta yhdessä oloa täyteen, sen kunniaksi käytiin Fransmannissa syömässä ja lopuksi katsomassa Toy Story 3. Ja siis voi herranjumala miten osasi olla täydellinen leffa! Ihan oikeesti. En muista edes milloin olisin viimeksi leffan aikana nauranut niin paljon. :D Leffa oli myös vähän ahdistava ja yhdessä kohdassa se oli niin pelottava että apua. Mutta käykää kattoo tuo leffa, ei oo tosiaan mikään lastenelokuva vaan käy ihan aikuisillekkin.

Ja yksi aivan loistava asia tapahtui tällä viikolla, kirjotettiin mun työsopimus uudestaan ja nyt siinä lukee vakkari. Vähän tuuletusta tähän väliin, WOHOOO! :)


ps. Tässä tän viikon paras kuva.

Jollakin naapurilla on näköjään mennyt vähän hermot kun joku porailee koko ajan. :D Toi oli laitettu hissin seinään kiinni, saatiin Juhon kanssa kyllä hyvät naurut. :D