APUA!

Herranjestas, mä en oo päivittänyt melkein kuukauteen! Ja kun tuntuu, että ei siitä nyt kovin pitkää aikaa ole, näin ne työt vaan näköjään vie naista. Ei oo paljon joulukuussa ollut ylimäärästä vapaa-aikaa ja jos on sen oon käyttänyt vaan nukkumiseen. :D Mutta jospa mä saisin tehtyä vaikka tänään (kun joudutaan Juhon kanssa viettää uv kahdestaan kun kukaan ei halua olla meidän kaa. ;_;) sellasen pienen koosteen mitä tänä vuonna tapahtu? Mistä vetoo en saa sitä toteutettua. :D

Mutta oikeen kivaa uuttavuotta kaikille!

Mikä ihmeen kaamosmasennus?

Itselläni ei ole ollenkaan kaamosmasennusta, ja musta se tuntuu hassulta kuulla muilta kuinka heillä sitä on. Oon kyllä aika onnenpekka siinä määrin et oon tehnyt nyt syksyn aika paljon iltavuoroja, joten oon saanut nauttia päivän valosta tosi paljon!

Esimerkiksi tän viikon alussa kattelin ikkusta ulos ja oli vaan pakko hakee kamera koska oli niin ihanan näköstä.

Siis kukaan ei todellakaan voi kärsiä mistään kaamosmasennuksesta jos näkee luontoa näin ihanana. Oikein tollanen kylmä keli, puut jäässä ja aurinko on nousemassa.

Päätin siinä samassa sitten ottaa itsestäni kuvan ilman meikkiä, kun olin juuri tullut suihkusta ja saanut kuivattua hiukset.
Ja siis voi morjens miten siniset silmät mulla onkaan tollasessa valossa! Päätin sit kuvata silmiäni lähempää.


Aina kun katson peilistä itseeni niin en edes kiinnitä huomiota mun silmiin saatikka niiden väriin. Mulle on kyllä monesti sanottu et mulla on tosi jäänsiniset silmät, mut nään ne itse harmaansinisinä, mutta näköjään talvisella kelillä mun silmät on parhaimmillaan.

Ehkä mun pitäs kiinnittää niihin enemmän huomiota. Mikä on teidän analyysi mun silmien väristä?

Kuuletko? Muutoksen tuulet?

Hahaa! Tässä nyt tylsyyksissäni (missä tylsyyksissä, mun pitäis olla jo nukkumassa!) vähän muokkailin blogin ulkoasua. Ei varmaan tuu jäämään tälläseks mut kunhan koklasin.

Onko teillä mitään ideoita mitä voisin tehdä tälle?

Auts !

Tämmönen kiva mustelma tohon on alkanut muodostuu, vaikka osumasta ei edes ollut kulunut 24 tuntii kun kuva otettiin.



Odotan jo innolla millanen tosta tulee, varmaan aika hirvee. :D Tässä kuvassa tää on vielä aika vaalean näkönen, oikeesti on reilusti tummempi. Kipua tossa ei onneks kauheesti oo, ei toivottavasti tule.

ps. Kivasti leikatut kynnet ja toi nukka tossa kynnen alla, minähän en siis ole ammatiltani kosmetologi.

sata ja yksi kirosanaa

Sehän nyt ei ole mikään uusi tieto että olen välillä aikamoinen kompuroija, huitoja ja kaikkeen päin kävelijä. Eilen kuitenkin tein uuden ennätyksen... Laitoin illalla ranut uuniin ja sit munakellon soimaan, menen makkariin kattoo bb:tä siksi aikaa, kello pärähtää soimaan ja mä läden juoksemaan(?!) keittiöön. Matkalla sitten lyön vasemman jalan pikkuvarpaan niin lujaa tuoliin että kaadun maahan. Siis se kipu, herranjumala! Mä en oo rehellisesti sanottuna koskaan tuntenut noin kovaa kipua jos lyön jonkun hemmetin varpaan johonkin. Siinä sitten itkua väännän maassa ja raahaan itteni keittiöön, koska pakkohan ne ranut on ottaa uunista pois. :D

Siinä sitten valitan ja uikutan kipua, Juho antaa mulle pakastemaissipussin, mutta enhän mä pystynyt koskee siihen varpaaseen. Itkien siinä sitten yritin pitää pakastepussia varpaan päällä, mutta luovutin koska kipu oli niin kova. Loppuilta meni sitten yhdellä jalalla pomppien koska linkuttaminenkin oli yhtä tuskaa. Juho käytti onneks mun puolesta koirat ulkona.

Kun olin iltatoimet tehnyt ja kömmin sänkyyn kuin joku liikuntakyvytön, niin voi morjens kun se kipu vaan paheni paikallaann maatessa. Jouduin roikuttaa jalkaa sängyn reunalata ettei koko jalkaterä joutuis koskee mihinkään, koska kipu säteili jo kantapäähän asti. Siinä sitten piti sängyssä purra hammasta, ettei vaan kipuääntely häiritsis Juhon unta. Lopulta kipu alko hellittää ja sain unen päästäkin kiinni. Yöllä heräsin onneks vaan kerran kipuun.

Aamulla varvas oli arka, mutta nyt pysty sentään linkuttamaan, koirien ulkoiluttaminen tosin ei tehnyt sille hyvää, kipu alko taas ja päätin sit soittaa terveyskeskukseen että mitäs nyt pitäis tehdä. Noh, kun olin vartin ollut jonolla ajattelin että vitut, ei ne tälle kuitenkaan pystyis mitään tekee, muutakuin antaa saikkuu, mutta silläkään en tänään pystyis olemaan.

Nyt pystyn kävelemään suhteellisen normaalisti, joku asento vihlasee aika kipeesti mutta uskon että pystyn töissä olemaan, voihan siellä sit välillä istahtaa jos alkaa sattuu liikaa.

Mutta mitä tästä opin, ala jo uskoa sitä Juhon toitotusta:

"Voisit vähän kattoo mihin kävelet!"

100 kirjoitus

Oho, en ees huomannut et tää on mun sadas merkintä, hurraa! :---D

Mulla ei oo kyllä nyt mitään järkevää asiaa, tulinpahan kirjottelemaan, pitää tappaa aikaa näes. Mulla on tällä hetkellä ihan hirvee tanssikuume, kuuntelen jo varmaan toista tuntia kaikkia lattaribiisejä ja muita tanssikappaleita. Samalla myös tietenkin ikävöin FUEGOA. Ah, kyllä mä tonne vielä joskus pääsen, pakko!

Mulla on taas nyt vapaa viikonloppu, huomenna vedän aamupäivän lonkkaa kotona ja sit illalla ihanan Petran luo viettämään tyttöjeniltaa. :)

Tää viikko oli töissä hyvin hektinen koska, joulu tulee! Ja kaikki miellä on vielä vähän vaiheessa, huoh, mutta kyllä ensi viikon alussa on sit kaikki ready. Olenkin sitten nollannut aivojani kotona katsomalla Muumilaakson tarinoita, ja kyllä on tullut nostalgiaväristyksiä ja paljon!

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

HALLOWEEN

Viime lauantaina siis vietimme halloweenia täällä meillä, mutta aluksi hieman teemamusiikkia.



Oltiin Juhon kanssa ruvettu väsäilee koristeita juhliin jo viikko ennen mutta silti tuli kiire, lauantaina vielä tehtiin viimeiset kurpitsat. Tältä kuitenkin sitten asuntomme näytti kun oltiin kaikki saatu valmiiksi.

Seiniä koristivat kurpitsat ja lepakot, myös hämäkäkinseittiä löytyi muutamista paikoista.

Kylpyhuone sai paljon kehuja ja itse kyllä oon tosi tyytyväinen lopputulokseen.

Tässä näkyykin mun asua, vaikee varmaan arvata mikä olin...

No vanki tietenkin! Tai siis tarkemmin vankikarkuri koska mulla on tuo musta maski silmillä. Ihme etä tuo nilkkapallo on vielä ehjä, vaikka välillä astuin sen päälle ja vain kerran kompastuin siihen.

Ruokapuoli oli taas kohillaan, jos meitsi pääsee vaikuttaa ruoka-asioihin niin perussääntö on että ruoka ei saa loppua heti. :D

Mun ja Petran tekemät namimuffinsit, tuo punainen juttu tuossa päällä on valkosuklaata joka meni vähän ihmeelliseski kun laitettiin siihen väriainetta. :D Huomatkaa muffinsivuokien halloweenteema!

Matoja, draculahampaita ja pääkalloja !

Aah, vähän tulee nälkä kun kattoo tätä kuvaa. :D

Tyhmää kun ei otettu boolista kunnollista kuvaa, siinä oli sitten vielä sellainen jääkäsi lillumassa.

Minä ja Petra odotellaan jo malttamattomina vieraita. Taidettiin muutaman kerran juosta ikkunaan kyttäilee. Tässä vaiheessa meillä olikin hyvä sauma ottaa kuvat toistemme asuista.

Pirihuora ja krokotiili

Isäntäpari vankikarkuri ja krokotiili

Sitten tulikin vieraita! Jee jee!

Enkeli, gorilla ja kissa. Enkeli ja gorilla toivat meille tuollaisen hienon kaiverretun kurpitsan joka sitten valaisikin meidän parveketta. :)

Piru ja ööh... hirviö?

Hahah, ninja!

Hippi

Ninja

Kaljaa juova kuolema?

Lammaspaimen ja hoitaja

Merirosvo

Juhlat menivät omalla painollaan eteenpäin. Harmittaa kun ei oltu suunniteltu oikein mitään ohjelmaa, noh, ei me kyllä Juhon kanssa ees viikolla nähty muuta kuin pari tuntia päivässä ja sekin aika meni koristeita tehdessä ja ihan tavallisissa arkiaskareissa. :D

Onneksi kuitenkin aina voi luottaa bishi bashiin! Sitä kaikki osaa pelata ja hauskaa on.

Ninjat ninjailee, huomatkaa tuon oikeanpuolimmaisen märkä maski, se joi siis ton kankaan läpi. :D

Kävin vähän mätkiin pirihuoran posken mustelmaa tummemmaksi.

Tässä tää mustelma näkyy hyvin.

Enkeli pitää hyvää huolta lammaspaimenen lampaasta. :)

Loppuillasta pidettiin sitten äänestys siitä mikä on paras asu, voittaja oli ylivoimainen...

Lammaspaimen!

Juhlat oli aivan loistavat, ihmiset näytti viihtyvän ja saatiin vielä kiitosta somisteista, huh. :D Mutta itse tykkään ihan kamalasti järjestää juhlia ja laitella paikolla, pitäiskö mun ajatella jotain juhlasuunnittelija uraa? Ehkä. Mutta toivottavasti ensi vuonna uudestaan, tosin, Juho on sillon töissä, mutta katsotaan.

ISO KIITOS KAIKILLE JOTKA PÄÄSIVÄT TULEMAAN MEILLE!

;_;

Elämä on kiireistä, juokset työn, kodin, perheen ja ystävien kanssa kilpaa. Odottaisiko jo maalissa ihan yksikseen oloa tyhjässä kämpässä? Ei, ennenkuin päästään vuoden 2011 helmikuun puolelle.

Musta on tullut jo aika hyvä trapetsitaiteilija, nimittäin tässä omassa elämässäni. Odotan jo niin paljon ensi vuotta, koska sillon tää hässäkkä alkaa vasta hellittää. Ja nyt tää on vielä aika helppoa, kohta alkaa joulusesonki ja sen on sitten moro!

Toivon kovasti että pystyttäisiin viettää kavereiden kanssa jotkut kivat pikkujoulut, koska mulla ei tuu oikeesti olemaan mitään muuta elämää marras-joulukuussa kun työ.


Sitten kun pahin jouluryysis alkaa niin pitää muistaa syödä hyvin ja antaa itselleen lupaa vapaa-aikana vaan olla.

Kuvat on tältä kuulta, oon ollut aika lyllerölöllykkä päivittelee tätä blogia, tänkin tekstin kirjottaminen on vähän blöbblöb. Mutta kirjotin kaiken mitä päähän vaan putkahti, eli aivopierua koko teksti.

Yritän tehdä tässä pian, eli ainakin tän kuun puolella vielä postauksen siitä Lady Gagan konsertista joka käytiin kattoo 14.10.

Haleja kaikille! Mä meen nyt syömään panttereita ja kattoo jotain aivoja sulattavaa telkkarista.

Koirauutisia !

Meidän perheessä perjantaina sattui ikävä asia, Akira sai rajun allergiakohtauksen. Juho haki mut töistä illalla, oltiin sitten siinä vähän ennen 19 kotona. Matkalla Juho kerto, että Akiralla oli taas alkanut vähän vatsanalunen ja huulet punottaa. Kun kotia päästiin niin tilanne oli vähän muuttunut...

Reppanan huulet oli ihan turvonneet ja punaiset, koko keho oli täynnä patteja. Näistä kuvista ei edes kunnolla näy kuinka pahana se oli, salama syö ainakin puolet punaisuudesta ja patit ei näy.

Mä säikähdin ihan kunnolla, hyvä etten alkanut itkemään, soitin sitten äitille ja kysyin et mitä nyt tehdään, kun ei oo enää eläinlääkärit auki. Onneks meillä oli vielä kyytabletteja, Akiralle annettiin aluksi yksi sellanen. Äiti soittikin sitten päivystävälle eläinlääkärille ja sieltä neuvottiin kans kyytablettia ja tilanteen seuraamista.

Akira oli muuten iha normaali, leikki ja ei ollut vaikea hengittää, välillä se vähän nieleskeli, kurkku oli varmaan kuitenkin vähän turvonnut. Myöhemmin illalla annettiin toinen kyytabletti, sen jälkeen allergia hävis, kaikki oli ihan ok. Paitsi sitten klo 23 allergia puhkes uudestaan, vielä pahempana, nyt Aksulla turpos vielä silmäluomet ja patteja tuli kaksinverroin enemmän. Soitin sitten päivystykseen ja kysyin et mitä tehdä, sieltä neuvottiin antamaan ihan antihistamiinia. Lääkäri vielä tarkisti että meiltä kotoa löytyneet tabletit sopi koirille. Akira tai puolikkaan tabletin ja allergia alko pikkuhiljaa rauhottuu. Koirat nukkukin mun vieressä koko yön, en uskaltanut jättää niitä yksin. Aamulla Akira oli onneksi ihan oireeton. :)

Syytä ei tiedetä mistä allergia tuli, Juho oli ollut tyttöjen kanssa koko päivän, eikä mitään ollut tapahtunut. Ulkonakaan ne ei ollut syönyt mitään, tai kotona. Mut toivotaan et tollasta reaktioo ei tuu enää ikinä.

Nyt kuitenkin vähän positiivista energiaa tänne:




Tytöt ja tyttöjen uusi lelu!

Uni, mä haluun sua!

Tulin vain kertomaan, että se ei ole normaalia herätä lauantai aamuisin klo 5 aikoihin töihin. Mulla alkaa 8 työt, mutta pitää lähtee jo ennen puolta liikenteeseen, voi olla että nukahdan pyöräillessä.

Nauttikaa te joilla on viikonloput vapaana!

Kun kerrankin olin ahkera

Mooi!

Nonniin, nyt sitä sitten tuli oltua kipeenä. Sen siitä saa kun yrittää olla reipas ja pyöräillä työmatkat sateessa. :D Tuli sillon keskiviikkona töissä niin heikko olo, että piti kesken päivän lähteä kotiin. Illalla olo vain heikkeni ja piti soittaa töihin etten seuraavana päivänä kyllä pääse töihin. Kävin sitten torstaina sairaanhoitajalla joka totes, et kurkussa on joku virusperäinen tulehdus tai jotain vastaavaa (en ollut sillä hetkellä mitenkään kovin terässä niin en muista ihan tarkalleen mikä se "diagnoosi" oli :D). Siitä sitten kaksi päivää saikkua ja ohjeeksi vain lepoa.

Torstai iltana olo meni vähän överiksi ja en kyennyt muuta kun valittamaan kuinka vaatteet sattuu päällä ja peitto sattuu kun se koskee ihoon. Mulle siis nousi kuume, tai no korkein lämpö oli 37,7. Koko maailma vaan pyöri silmissä ja alko tuntuu siltä että mä kuolen kohta. En ymmärrä miten jotkut voi olla töissä jos niillä on vähän lämpöä, mä en ainakaan. :D Onneksi kuume sitten laski tosi nopeesti, aamulla ei ollut edes mitenkään kipeä olo.

Olin sitten eilen töissä ja ei ollut mitään ongelmia, paitsi että ääni lähti yhdessä vaiheessa. :D Tänäänkin meen töihin ja olenkin tässä koko aamun yrittänyt niistää nenää tyhjäks, mutta loppua ei vain näy! :DD Mutta ehkä se tästä, oon ainakin ilonen siitä et kurkkukipua ei ole.

Kivaa sunnuntaita kaikille ja muistakaa pysyä lämpiminä!

Syksy masentaa

Moikka!

Mun mieleni on tällä hetkellä hieman maassa, tämä kurja sateinen keli ärsyttää ja työpäivät klo 21 asti vie voimia. Kurjinta tässä on se kun kuljen pyörällä töihin niin ei voi koskaan olla mitenkään huolitellun näköinen. Aina on hikisen nihkeä olo kun pääsee töihin/kotiin, tukka on ihan lätässä ja latvat taipuneet ties mihin asentoihin. Sateisina päivinä sadetakki ottaa hartioista vastaan kun polkee ja on kylmä, alle ei voi laittaa mitään kovin paksua koska sitten se vasta ottaisikin vastaan. Myös tennarit ja legginsit kastuu kun polkee, tämän takia olenkin tänään sitten vähän kipeä. Eilen sain polkea vaikka kuinka kauan tuulessa ja sateessa, oli kylmä ja vitutus käyrä oli katossaan. Mutta noh, tänään taitaa olla edessä samanlainen sateinen päivä, jee.

Nyt alko ärsyttää jo valmiiks joten siirryn toisiin asioihin, jotka on onneksi paljon iloisempia. Ollaan nyt kahtena viime viikonloppuna vietetty Juhon kanssa mukavaa aikaa ystävien kanssa.

Pelailtiin paljon pelejä, niin lautapelejä kuin myös konsolipelejä. Istuttiin myös aamu kuuteen asti juttelemassa toistemme elämän tarkoituksista, unelmista, lempiruuista ja noloista kokemuksista.

Jotenkin sitä vaan nykyään kaipaa enemmän sellaista rentouttavaa hengailua kavereiden kanssa. Kun nyt on se aika millon voi sitä tehdä, kun kellään ei ole vielä lapsia.

Mua niin harmittaa kun en ehdi nähdä ystäviäni niin paljon, monesti aikataulut menevät aika ristiin. Myös monet ystävistäni asuvat satojen kilometrien päässä kuten Mia, Eliisa, Kirsi ja Iina. Näkeminen on silloin vaikeampaa, mutta yritän aina pysyä kärryillä miten heillä menee. Vaikka en aina kauheasti yhteyttä pitäisikään.

Kodista on myös tullut mulle todella tärkeä, koska nykyään ehdin niin vähän aikaa täällä viettämään, tai ainakin siltä se tuntuu.

Akira onkin ottanut uudeksi kodikseen kaikki Juhon laukut. Siellä se aina nukkuu. :D

Nähtiin myös sunnuntaina sateenkaari!



Parvekkeelta näkyi siis koko kaari, se oli niin hieno. En oo koskaan nähnyt ihan koko kaarta.


En oikein nyt tiedä mikä tän postauksen idea oli. Mutta jotenkin tämän vuoden syksy on saanut mut surulliseksi, onko se saanut teidät surulliseksi?