Auts !

Tämmönen kiva mustelma tohon on alkanut muodostuu, vaikka osumasta ei edes ollut kulunut 24 tuntii kun kuva otettiin.



Odotan jo innolla millanen tosta tulee, varmaan aika hirvee. :D Tässä kuvassa tää on vielä aika vaalean näkönen, oikeesti on reilusti tummempi. Kipua tossa ei onneks kauheesti oo, ei toivottavasti tule.

ps. Kivasti leikatut kynnet ja toi nukka tossa kynnen alla, minähän en siis ole ammatiltani kosmetologi.

sata ja yksi kirosanaa

Sehän nyt ei ole mikään uusi tieto että olen välillä aikamoinen kompuroija, huitoja ja kaikkeen päin kävelijä. Eilen kuitenkin tein uuden ennätyksen... Laitoin illalla ranut uuniin ja sit munakellon soimaan, menen makkariin kattoo bb:tä siksi aikaa, kello pärähtää soimaan ja mä läden juoksemaan(?!) keittiöön. Matkalla sitten lyön vasemman jalan pikkuvarpaan niin lujaa tuoliin että kaadun maahan. Siis se kipu, herranjumala! Mä en oo rehellisesti sanottuna koskaan tuntenut noin kovaa kipua jos lyön jonkun hemmetin varpaan johonkin. Siinä sitten itkua väännän maassa ja raahaan itteni keittiöön, koska pakkohan ne ranut on ottaa uunista pois. :D

Siinä sitten valitan ja uikutan kipua, Juho antaa mulle pakastemaissipussin, mutta enhän mä pystynyt koskee siihen varpaaseen. Itkien siinä sitten yritin pitää pakastepussia varpaan päällä, mutta luovutin koska kipu oli niin kova. Loppuilta meni sitten yhdellä jalalla pomppien koska linkuttaminenkin oli yhtä tuskaa. Juho käytti onneks mun puolesta koirat ulkona.

Kun olin iltatoimet tehnyt ja kömmin sänkyyn kuin joku liikuntakyvytön, niin voi morjens kun se kipu vaan paheni paikallaann maatessa. Jouduin roikuttaa jalkaa sängyn reunalata ettei koko jalkaterä joutuis koskee mihinkään, koska kipu säteili jo kantapäähän asti. Siinä sitten piti sängyssä purra hammasta, ettei vaan kipuääntely häiritsis Juhon unta. Lopulta kipu alko hellittää ja sain unen päästäkin kiinni. Yöllä heräsin onneks vaan kerran kipuun.

Aamulla varvas oli arka, mutta nyt pysty sentään linkuttamaan, koirien ulkoiluttaminen tosin ei tehnyt sille hyvää, kipu alko taas ja päätin sit soittaa terveyskeskukseen että mitäs nyt pitäis tehdä. Noh, kun olin vartin ollut jonolla ajattelin että vitut, ei ne tälle kuitenkaan pystyis mitään tekee, muutakuin antaa saikkuu, mutta silläkään en tänään pystyis olemaan.

Nyt pystyn kävelemään suhteellisen normaalisti, joku asento vihlasee aika kipeesti mutta uskon että pystyn töissä olemaan, voihan siellä sit välillä istahtaa jos alkaa sattuu liikaa.

Mutta mitä tästä opin, ala jo uskoa sitä Juhon toitotusta:

"Voisit vähän kattoo mihin kävelet!"

"Tää meidän kämppä on yks iso paskakasa"

^Tuon lausahduksen parkaisin tänä aamuna.

Tää kämppä on on varmaan kaikista likasimmillaan ja sotkusimmilaan mitä tää on koskaan ollut. Mua niin ällöttää ja oksettaa tää kaikki.

Juhon vaatteita on ympäri ja ämpäri lattioita, no on kyllä mullakin mutta ei noin paljon. Ja kumma että ne on tossa kettiössä. :D

AAAH! Kauhee rojukasa lattialla, normaalisti noi tavarat lojuu meidän saunassa kun ei olla vielä keksitty niille paikkaa. Nyt sitten kun ollaan saunottu niin ne lojuu tossa. Entäs toi pyykkiteline... Se on ollut tossa jo vaikka kuinka kauan. Eilen viikkasin siitä osan vaatteista ennen kuin lähdin töihin, eivät ole siitä näemmä mihinkään liikkuneet. :D

Tiskipöytämme, hehe, ei paljoo naurata. Onneks on tiskikone, mutta nyt te ihmettelette miksei noi tiskit oo siellä, noh, ei olla otettu puhtaita pois. :D

Tää kämppä niin ahditaa ja kuvottaa. Mutta eihän tästä voi syyttää muuta kuin itseään. Mä oon aina ollut tällänen sotkussa eläjä, ihan aina. Voi ne lukuisat kerrat kun äiti käski siivota oma huone jne. En tiedä mistä tää tavaroiden jättäminen sikinsokin johtuu, kai mä olen vaan niin perkeleen taiteilijasielu. :D

Ärsyttää vaan ruveta siivoamaan kun ei voi laittaa musiikkia kun Juho nukkuu. Tosi kivaa hei hiljaisuudessa siivota, into on pyöreät nolla. Mutta pakko se on ruveta, sitten se palkitsee kun koti on puhdas. Mistä vetoo kun tuun puol 10 töistä kotiin niin tää on jo sotkettu. :D

Pakko vielä laittaa kuva viime yöltä.
Menin nukkumaan ja ihmettelin et mikä ihmeen valo tulee ikkunasta tuollei, no kuuhan siellä möllötti. Näky oli tosi karmivan aavemainen, odotin vain hetkeä milloin olisi kuulunut suden ulvontaa.

Lohduttakaa nyt mua ja kertokaa että näyttääkö kenenkään muun kämppä ikinä tolta?