?

Voihan mahoton, kyllä ei oo kiinnostanut bloggailu yhtään, nytkin vaan päivitän et saisin ton mun meikittömän pärstän pois tästä ruudusta. :D Kesä oli ja meni, mitenkäs se meni? Noh, ei oo paljon muistikuvia kun koko kesää ei ees ole ollut! En käynyt kertaakaan rannalla ja talviturkki on edelleen päällä, että sillei. Kyllä ne kesällä taidetiin jotain tehdä, ainakin juhannus vietettiin ja auto lähti vaihtoon. Tajusin myös tossa että ei olla otettu kuvia kesällä ollenkaan, no mutta juhannuksena niitä otettiinkin sitten päälle 800kpl, et jos sen takia on kuvausinto mennyt. No tässä nyt jotain mitä täältä koneelta löytyi.

 

Ihana Simppaseni valmistui kosmetologiksi!

  

Sitten vuorossa olinkin Pepen mahtisynttärit!!

Risto Reippaat lähdössä reput selässä yöhön

 

Ilta oli kyllä kunnon kreisibailausta, mut ite olin niin tolkuttoman väsynyt ja turvonnut Petran tarjoamista herkuista joten hyydyin aika nopeesti. Loppupeleissä istuin korokkeella ja tanssin vaan yläkropallani. :D

Sitten taas oli synttäreitä, nyt oli vuorossa Titon, herra täytti jo 7 vuotta!

 

Tähän on hyvä lopettaa, katotaan milloin tää kesän kertaus saa jatkoa. :D

Paljon onnea…

 

MINÄ!!

Tässä sitä nyt ollaan, 23v, tai siis ei ihan vielä, vasta klo 22.05 on mun virallinen syntymäaika. Äiti halus mut pukata oikeen kellontarkasti tähän maailmaan. :D Tämä kuva on nyt tältä aamulta, oikeen freshinä istun koneella ja kuuntelen Heli Kajon levyä. Joten laitetaas nyt biisi jakoon:

 

Mutta oikeen ihanaa päivää kaikille, nauttikaa tästä ihanasta keväästä!

Äitienpäivä

Nyt olisi sopiva hetki kirjoittaa yhdestä elämäni tärkeimmästä henkilöstä: Äidistä.

Kun vanhempani erosivat minä lähdin Äidin mukaan, joten Äidillä on todella suuri merkitys siihen millainen ihminen musta on tullut. Äidiltä olen saanut paljon kullanarvoisia neuvoja elämääni ja kaksi tärkeintä niistä on:

“Hyvä voittaa aina pahan”

Tämä on Äidin oma motto, olen ajatellut tätä monesti kun joku on ollut mulle ilkeä tai kohdellut mua väärin. Olen myös saanut huomata sen, että tämä motto myös pitää ihan oikeasti paikkansa, pahuudella ei saa mitään aikaiseksi.

“Tunteilla ei saa leikkiä, koska ihminen pystyy hirveisiin asioihin rakkauden takia”

Äiti on aina varoittanut siitä, että kuinka vahvoja asioita tunteet on ja kuinka ne ottaa ohjat käsiinsä eikä siinä enää järki auta. Olen tätäkin monesti miettinyt kun on tapahtunut näitä perhesurmia ja kouluammuskeluita, että miten näitä olisi voitu välttää jos tunteista olisi puhuttu ja ei olisi leikitty niillä.

Äidille olen myös kiitollinen siitä, että sain elää aivan upean lapsuuden, sain olla juuri sellainen kun halusin. Vaikka onhan se varmasti tehnyt tiukkaa taluttaa 5v. lastaan talutushihnassa kauppareissulla ja vain koska hän halusi olla koira. (Voi luoja! :D) On myös ihanaa, että Äiti tarjosi sellaisen asuinympäristön jossa sai olla lapsi hieman pidempään. Nyt kun on kuullut miten nämä Jyväskylässä kasvaneet kaverini ovat juoneet, polttaneet ja tehneet vaikka mitä siihen aikaan kun itse vielä juoksentelin metsässä leikkien koiraa.

Kiitos Äiti

Olemme Äidin kanssa edelleen läheisiä mutta ainahan sitä aikaa voisi viettää enemmänkin, mutta nyt kun itsekin elän jo omaa elämää sitä aikaa on välillä hankala löytää, onneksi näemme melkein joka viikko. Olen Äidistä todella ylpeä kun hän lähti opiskelemaan ja on nyt löytänyt sellaisen alan johon hänet on luotu, hoitoalalle. Ihailtavaa että Äiti uskalsi vielä lähteä opiskelemaan. Nyt on enää pari sanaa sanottavana:

Äiti, minä rakastan sinua

Takapakkia elämään

Heipähei taas pitkä tauon jälkeen!

Otsikkokin kertoo jo, että nyt ei oo elämä mennyt ihan putkeen. Meillä oli Juhon kanssa talvilomaa maaliskuun eka kokonainen viikko, sillon saatiin vihdoin ja viimein jynssättyä meidän kämppä kunnolla ja ite sain unirytmi kohilleen. Kun lomat lähesty loppuaan ja töihin piti palata niin mitenkäs kävikään…. Juho liukastui kun käytti koiria ulkona, jalka murtui ja 6 viikkoa sairaslomaa. Vittu jee!

Nyt on neljä viikkoa yhteiseloa takana Uolevin (nimesin tuon robottijalan Uoleviksi) kanssa, nyt alkaa onneksi helpottaa. Juho pystyy jo kävelee tuolla mötikällä eikä käytä keppejä melkein ollenkaan, joten elämä on nyt vähän normaalimpaa. Mutta voitiin molemmat aika huonosti sillon kun tuo jalka tuli, Juho ei pystynyt tekemään mitään kotona kun vaan maata, joten ite pyöritin kotia sitten yksin. Mulle tuli sitten taas uupumus takas ja päivät meni aika sumussa, välillä vaan olis tehnyt mieli kaatua johonkin lumipenkkaan ja jäädä sinne lumisateen alle. Onneks nyt elämä alkaa taas näyttää pieniä ilonpilkahduksia ja oon saanut nukuttua öitäkin ihan hyvin.

Viikko sitten tuli taas isoja suru-uutisia, vanha herra Onni lähti koirien taivaaseen. Kun sain kuulla asiasta itkin koko loppupäivän ja sitä asiaa ei vaan tahtonut uskoa todeksi. Onni sai ilahduttaa elämäämme 14 ja ½ vuotta, niihin liittyy niin paljon hyviä ja rakkaita muistoja. Teen Onnista kyllä oman postauksen kunhan saan ensin käytyä äidin luona, siellä sen vasta varmasti tajuaa lopullisesti, että Onnia ei enää ole.

“Odotan ratikkaa, yritän unohtaa
Ikävää joka jäi
Muhun asumaan
Muhun asumaan

Ratikan ikkunaan
Kirjoitan sanoja huulipunalla
Suutelen etupenkkiä
Suutelen etupenkkiä

Kaulahuivissa kaulaani
Paleltaa kaupan kassalla
Joku itki taas koiraansa
Sitä kuollutta koiraansa

Ehkä sitten koirien taivaassa
En enää odota
Sulta rakkautta
Sulta rakkautta”

Jippu – Kukkakaupan kulmalla

Valentine's Day Party

Heipparallaa kaikki!

Meillä oli tuossa viikko sitten perjantaina ystävänpäivä partyt. Koko kämppä oli kuorrutettu pinkkiin ja punaiseen, oli muuten pien askarteleminen noissa sydämissä. Olin taas niiiin intopiukeena kun pääs pitää jotain teemapippaloita, mä oon kuin kala vedessä näissä asioissa. :D

  Tässä näkyy vähän meikäläisen asua tuolta illalta, pinkkiä!

Intouduin vähän leikkimään ilmapalloilla (jotka muuten vieläkin möllöttää meidän parvekkeella :D).

Pikkuinen Iinapiinakin oli tullut Espoosta meidän jortsuihin. Huomatkaa ihanat suikaleverhot!

 

Kaunis!

Matka jatkui sitten myöhemmin kohti keskustaa ja Brata.

Minä meni taas fiksuna tyttönä ottamaan breezeriin pillin ja mites siinä kävikään….

….kas näin!

Sitä kannattaa ottaa se pilli suuhun ja sit kääntä se pullon niinkuin joisit siitä pullonsuusta, hyvä Meiju, näin se homma kuuluukin tehdä. :D

Juhliko kukaan lukijoista ystävänpäivää mitenkään erityisesti?

Kuukausi?!

Mitä ihmettä, onko tässä oikeesti mennyt jo kuukausi kun oon viimeks päivitellyt, voi ei taas. :D Eihän mulla oo enää ollenkaan lukijoita kun en muista/jaksa päivitellä mitään. Oon yleensäkin miettinyt et miten jotkut jaksaa päivitellä blogia joka päivä? Ja jotkut hullut tekee sen monta kertaa päivässä! Anteeks nyt vaan mutta mistä ne repii sen ajan ja ensinnäkin mistä ne kirjottelee? :D Musta olis kiva kirjotella vaikka pari kertaa viikossa mutta ei mulla oo oikeesti mitään ideoita, omasta elämästä ei voi hirveesti kirjotella kun ei mulle tapahdu mitään. Voi nolous mutta se on ihan totta. :D Tämmönen ei varmaan monia kiinnosta “herään, menen töihin, tulen kotiin, menen nukkumaan”. Mitään päivänasuja nyt on vielä turhempi näytellä, hahhaahaa, oikeesti pitäis ottaa nyt kuva teille et missä vermeissä oon oikeesti kuukauden kulkenut. Joka päivä samat vaatteet päällä, jee!

Mutta on tässä kuukaudessa onneks muutamia asioita ehtinyt tapahtua, ekaksi vaikka pari uutta lempibiisiä.

Tähän biisiin ihastuin heti kun kuulin tän ja paranee vaan joka kuuntelukerran jälkeen!

Tämän kuulin ekan kerran lauantaina ja voi pojat se oli rakkautta ensi kuuntelulla! Kuuntelen tätä aina kun kun avaan spotifyn.

Tässä nyt taas kerran vähän kuvaoksennuksia kuuden varrelta olkaapa hyvä!

Yks ilta kun tein Juholle leipää juusto alko näyttää vähän ihmeelliseltä.

 

Olin läski ja rikoin meidän jakkaran.

  Meillä kävi vauvallisia vieraita kylässä ja Miho oli ihan rakastunut pikku vauvaan!

Miho-mama hoitaa!

Oon onneks ehtinyt viettää aikaa myös ystävien kanssa, oltiin rakkaan Kirsini kanssa istumassa iltaa ystävämme Tonin poikamiesboxissa.

Järkytyttiin poikien hammasharjoista.

  Meillä oli kova suunnitelma suunnata värivaloihin mutta jumahdettiin vaan passioniin. Matkalla keskustaan hukuin isoon huppuuni!

Yöllä päädyttiin sitten Jessen luokse jatkoille ja mäkkärin kautta tietenkin.

 

Kokeiltiin vähän erilaisia drikkiyhdistelmiä, tuo oikeanpuoleinen on mun keksimä, visuaalisti ainakin kaunis mutta maulta, aika hapokas. :D

Aamuyöllä alkoi sitten irvistely kun oltiin puhuttu jo niin vakavista aiheista kuin kuolema, parisuhteet, politiikka ja työ. En muista millon olisin viettänyt yhtä mielenkiintoisen yön kun tuo, kun oikeesti kaikki pohdiskeltiin elämää ja sitä missä kaikki nytkin on. Selvennykseksi kaikille että me kaikki neljä ollaan oltu ala-asteella samalla luokalla eli yhteisiä muistoja kaikilta löytyy aika paljon.

Helmikuun alussa oli mun ja Juhon elämässä yksi hieno hetki…

…. meistä tuli kummeja!

Myös helmikuun alussa meidän äidin luo syntyi taas pieniä nöpönassukoita, kaksi pientä tyttöä.

Kattokaa miten pieniä nuo on!

Onni saa Toivolta pusuja. Meidän vanhat papparaiset.

Tähän loppuun vielä kuva siitä että miten meillä:

Kumpikohan lautasmalli on Juhon ja kumpi mun? :D