sata ja yksi kirosanaa

Sehän nyt ei ole mikään uusi tieto että olen välillä aikamoinen kompuroija, huitoja ja kaikkeen päin kävelijä. Eilen kuitenkin tein uuden ennätyksen... Laitoin illalla ranut uuniin ja sit munakellon soimaan, menen makkariin kattoo bb:tä siksi aikaa, kello pärähtää soimaan ja mä läden juoksemaan(?!) keittiöön. Matkalla sitten lyön vasemman jalan pikkuvarpaan niin lujaa tuoliin että kaadun maahan. Siis se kipu, herranjumala! Mä en oo rehellisesti sanottuna koskaan tuntenut noin kovaa kipua jos lyön jonkun hemmetin varpaan johonkin. Siinä sitten itkua väännän maassa ja raahaan itteni keittiöön, koska pakkohan ne ranut on ottaa uunista pois. :D

Siinä sitten valitan ja uikutan kipua, Juho antaa mulle pakastemaissipussin, mutta enhän mä pystynyt koskee siihen varpaaseen. Itkien siinä sitten yritin pitää pakastepussia varpaan päällä, mutta luovutin koska kipu oli niin kova. Loppuilta meni sitten yhdellä jalalla pomppien koska linkuttaminenkin oli yhtä tuskaa. Juho käytti onneks mun puolesta koirat ulkona.

Kun olin iltatoimet tehnyt ja kömmin sänkyyn kuin joku liikuntakyvytön, niin voi morjens kun se kipu vaan paheni paikallaann maatessa. Jouduin roikuttaa jalkaa sängyn reunalata ettei koko jalkaterä joutuis koskee mihinkään, koska kipu säteili jo kantapäähän asti. Siinä sitten piti sängyssä purra hammasta, ettei vaan kipuääntely häiritsis Juhon unta. Lopulta kipu alko hellittää ja sain unen päästäkin kiinni. Yöllä heräsin onneks vaan kerran kipuun.

Aamulla varvas oli arka, mutta nyt pysty sentään linkuttamaan, koirien ulkoiluttaminen tosin ei tehnyt sille hyvää, kipu alko taas ja päätin sit soittaa terveyskeskukseen että mitäs nyt pitäis tehdä. Noh, kun olin vartin ollut jonolla ajattelin että vitut, ei ne tälle kuitenkaan pystyis mitään tekee, muutakuin antaa saikkuu, mutta silläkään en tänään pystyis olemaan.

Nyt pystyn kävelemään suhteellisen normaalisti, joku asento vihlasee aika kipeesti mutta uskon että pystyn töissä olemaan, voihan siellä sit välillä istahtaa jos alkaa sattuu liikaa.

Mutta mitä tästä opin, ala jo uskoa sitä Juhon toitotusta:

"Voisit vähän kattoo mihin kävelet!"