Heipähei taas pitkä tauon jälkeen!
Otsikkokin kertoo jo, että nyt ei oo elämä mennyt ihan putkeen. Meillä oli Juhon kanssa talvilomaa maaliskuun eka kokonainen viikko, sillon saatiin vihdoin ja viimein jynssättyä meidän kämppä kunnolla ja ite sain unirytmi kohilleen. Kun lomat lähesty loppuaan ja töihin piti palata niin mitenkäs kävikään…. Juho liukastui kun käytti koiria ulkona, jalka murtui ja 6 viikkoa sairaslomaa. Vittu jee!
Nyt on neljä viikkoa yhteiseloa takana Uolevin (nimesin tuon robottijalan Uoleviksi) kanssa, nyt alkaa onneksi helpottaa. Juho pystyy jo kävelee tuolla mötikällä eikä käytä keppejä melkein ollenkaan, joten elämä on nyt vähän normaalimpaa. Mutta voitiin molemmat aika huonosti sillon kun tuo jalka tuli, Juho ei pystynyt tekemään mitään kotona kun vaan maata, joten ite pyöritin kotia sitten yksin. Mulle tuli sitten taas uupumus takas ja päivät meni aika sumussa, välillä vaan olis tehnyt mieli kaatua johonkin lumipenkkaan ja jäädä sinne lumisateen alle. Onneks nyt elämä alkaa taas näyttää pieniä ilonpilkahduksia ja oon saanut nukuttua öitäkin ihan hyvin.
Viikko sitten tuli taas isoja suru-uutisia, vanha herra Onni lähti koirien taivaaseen. Kun sain kuulla asiasta itkin koko loppupäivän ja sitä asiaa ei vaan tahtonut uskoa todeksi. Onni sai ilahduttaa elämäämme 14 ja ½ vuotta, niihin liittyy niin paljon hyviä ja rakkaita muistoja. Teen Onnista kyllä oman postauksen kunhan saan ensin käytyä äidin luona, siellä sen vasta varmasti tajuaa lopullisesti, että Onnia ei enää ole.
“Odotan ratikkaa, yritän unohtaa
Ikävää joka jäi
Muhun asumaan
Muhun asumaan
Ratikan ikkunaan
Kirjoitan sanoja huulipunalla
Suutelen etupenkkiä
Suutelen etupenkkiä
Kaulahuivissa kaulaani
Paleltaa kaupan kassalla
Joku itki taas koiraansa
Sitä kuollutta koiraansa
Ehkä sitten koirien taivaassa
En enää odota
Sulta rakkautta
Sulta rakkautta”
Jippu – Kukkakaupan kulmalla
2 kommenttia:
Tosi paljon surua ja murhetta on tullut teidän perheeseen lyhyessä ajassa. :( Hirmuisesti voimia Sinulle!
Itse tein vähän aikaa sitten pitkiä työpäiviä kuusi kertaa viikossa ja sen takia uupumus iski. En jaksanut tehdä yhtään mitään, en jaksanut edes tavata ystäviäni enkä lähellä asuvia vanhempiani.Kaiken vapaa-ajan vain nukuin. Omalla kohdallani uupumus tuntui myös fyysisenä kipuna kehossa. Ajattelin, että ei tämä ole enää elämää ja että nyt saa riittää.
Irtisanoin itseni työpaikastani (joka oli täydellinen yllätys työkavereilleni ja pomolleni)ja irtisanoin myös vuokra-asuntoni. Lähdin kolmeksi viikoksi Englannissa asuvan mieheni luokse vain lomailemaan. Vasta tuo ulkomaille lähtö irroitti minut lopullisesti arjesta ja pystyin taas rentoutumaan ja unohtamaan stressin.
Nyt olen lomaillut yli kuukauden ja olen taas virkeä. Täynnä iloa ja energiaa. Etsin uutta työpaikkaa innolla.
Uupumus ei ole mikään leikin asia ja olen itse vasta nyt tajunnut, että se voi iskeä nuoriinkin ihmisiin (esim.itse olen 24w). Toivottavasti saat omaa uupumustasi vähennettyä ja lopulta voitettua sen.
Paistetta päivääsi toivotellen, ystävällisesti: Emmi
Kiitos taas paljon kommentistasi ikimetsä/Emmi! :) Joo eihän se uupumus ole ikinä mikään leikin asia, itselläni on näkynyt aika paljon samoja oireita kuin sulla. Nyt oon saanut jo muutamina öitä nukuttua oikein hyvin, esim. tänään vapaapäivänä tuli vedetyä 11 tunnin yöunet. Ja kyllä on nyt hyvä olo!
Ihailtavaa että olet uskaltanut lähteä siitä oravanpyörästä, varmasti auttanut paljon kun pääsi ihan toiseen maahankin ja tietenkin, rakkaan ihmisen luo.
Ihanaa kevättä sinulle ja onnea työnhakuun! :)
Lähetä kommentti